Tervehdys nuori hiihtäjä ja hiihtäjän vanhemmat!
Kun kerran luet tätä, niin olet erään maailman hienoimman asian äärellä, nimittäin yksilöurheilun. Kymmenisen vuotta sitten vedin yhdessä Pirjo Murasen kanssa Piken ja Mustin hiihtoleiriä Vuokatissa. Leiriä oli seuraamassa myös entinen maastohiihdon ja ampumahiihdon päävalmentaja Immo Kuutsa, joka on armoitettu kestävyysurheilun ja maastohiihdon kannattaja. Leirin avausinfossa hän piti junioreille puheenvuoron, joka alkoi näin: ”Te olette ikäluokkanne valioyksilöitä, kun olette valinneet lajiksenne kestävyysurheilun ja hiihdon!”. Kuin taikaiskusta junioreiden ryhti suoristui, he kasvoivat pituutta ainakin kymmenen senttiä ja ylpeä hymy levisi heidän kasvoilleen.
Jälkeenpäin olen miettinyt Kuutsan sanomisia, ja yhdyn täysin hänen ajatukseensa. Ensinnäkin kestävyysurheilu on paras eläkevakuutus, jonka nuori voi itselleen ottaa. Sen kautta oppii terveet elämäntavat, joiden vaikutukset kantavat pitkälle vanhuuteen. Tämän lisäksi se opettaa yhteiskunnassa tarvittavaa kilpailuhenkeä. Tutkimusten mukaan urheilua harrastavat nuoret sijoittuvat aikuisina työpaikkoihin, joissa nauttivat keskimääräistä parempaa palkkaa. Tämä johtuu siitä, että he ovat nuoresta pitäen oppineet asettamaan tavoitteita ja tekemään päämäärätietoisesti töitä tavoitteidensa saavuttamiseksi, jolloin he suoriutuvat koulumaailmassa keskimääräistä paremmin. Tutkimusten mukaan liikunta parantaa myös muistia ja oppimiskykyä, joka sekin osaltaan tukee ajatusta valioyksilöistä. Älykkyys ja hyvä ryhti tuskin jäävät huomaamatta työhaastattelussa!
Vaikka kestävyysurheilu ei kantaisikaan kansainväliseen menestykseen asti, niin sen tuomat edut ovat verrattain selkeät. Maastohiihto on Suomessa nykyään ainoa kestävyyslaji, jossa saavutetaan säännöllisesti kansainvälistä menestystä arvokisoissa. Lappi ja Länsi-Pohja tarjoavat vielä luonnostaan loistavat puitteet hiihdon harjoitteluun, löytyväthän alueeltamme Suomen parhaat nousut ja lumivarmin olosuhde.
Olen otettu, että nimeäni kantava cup-kilpailujärjestelmä käynnistyy niissä maisemissa, joissa itsekin aloittelin kilpahiihtäjän uraani. Nykyään saan muistella kaiholla omaa uraani, mihin kaikkialle se minut veikään, ja mitä kaikkea sain sen aikana kokea. Niitä usvaisia aamuruskoja vuoristossa, keväthankia ”kiihreen rajan yläpuolela” Lapissa, kaikkia niitä maisemia ja lähes rajatonta väsymättömyyttä omassa konttorissani, lenkkipoluilla luonnon keskellä ympäri maailmaa. Yksikään koulutusohjelma ei olisi pystynyt opettamaan minulle yhtä paljon elämänhallintaa ja tavoitteellisuutta kuin hiihtäminen maailman huipulla. Kannustan kaikkia teitä Musti-cupiin osallistujia pitämään kiinni unelmistanne. Määrätietoisella työnteolla ja itseensä uskomalla voi saavuttaa paljon, sillä meillä kaikilla on lahja johonkin. Se lahja pitää vain itse löytää!
Musti
